Onko musiikinopiskelu lahjattomille?

Laulamisen aloittamisestani tuli tänä vuonna kuluneeksi kuusi vuotta. Ihan jo alkumetreiltä asti eniten hämmennystä ja ristiriitaa ovat aiheuttaneet seuraavat kysymykset:

1. Onko "oikein" opetella laulamista/soittamista jonkin ulkoisen instanssin avulla? 
2. Onko musiikin teoriasta mitään hyötyä?

Itsehän olen, pakko myöntää, suhtautunut musiikin opiskeluun kriittisesti melko pitkään. Nuorempana olin nähkääs hyvin ehdoton ja rock -uskottavuus oli minulle kaikki kaikessa ;)
 

"Itseoppineet vs. opistomuusikot"

Kaikki me olemme kuulleet tarinoita näistä itseoppineista legendoista, mielettömistä lahjakkuuksista, jotka eivät osanneet lukea nuotteja - he vain soittivat, soittivat ja soittivat. Ehkä sinunkin lähipiirissäsi on vanha blueskettu, joka ei ole suonut ajatustakaan hengitystekniikalle? Tai kitaristi joka ei koskaan tarvinnut kitaratunteja, hän vain soitti soittamasta päästyään ja etsi jatkuvasti uusia tapoja tuottaa sointuja ja harmonioita.

Toisena ääripäänä voisi pitää konservatorioissa ja yksityistunneilla taitojaan kehittäneitä, musiikin teoriaan vihkiytyneitä soittajia, joista usein käytetään termiä "opistomuusikot". Mielikuvissani he soittavat klassista musiikkia tai elitististä fuusiojazzia jota kukaan ei tajua, vetävät hienoja konserttisaleja täyteen ihmisiä jollaiseksi en koskaan halunnut tulla ja ennen kaikkea kuvittelevat tietävänsä musiikista kaiken paremmin. Opistomuusikot ovat pelottavia harjaantuneine sävelkorvineen. Koin jopa heidän olevan uhka minulle yrittäessäni toteuttaa itseäni amatöörilaulajana. Joku muu ihminen saattaisi kuunnella lauluani ja todeta että laulan ihan hyvin, mutta opistomuusikko kuulisi ainoastaan puolivireen, kurkun kuromisen ja huonon fraseerauksen. 

Minulla on ollut kunnia, ihan noilta jo mainituilta alkumetreiltäni asti tehdä yhteistyötä kokeneiden, itseoppineiden, soittajien kanssa. Monilla heistä on vahva näkemys siitä, ettei musiikkia opita koulun penkiltä. Rosot ja pienet virheet ovat persoonallisuutta ja kuuluvat taiteeseen. Kouluissa, yksityistunneilla ja kursseilla käyvät opiskelijat taas ikään kuin muovataan kaikki samanlaisiksi, tasapaksuiksi soittajiksi. Itse olen mielelläni ottanut tämän mielipiteen omakseni, onhan minun, suurimmaksi osaksi kokemuksen kautta oppineen laulajan, turvallista pitää kiinni sellaisesta ajatuksesta. Ja siinä samassa toki suureen ääneen julistaa, että teoriasta ei oikeasti ole yhtään mitään hyötyä! :D
 

Sen lisäksi että olin asian suhteen täysin väärässä, ehdottomuudellani aiheutin myös hallaa itselleni kieltäytymällä järjestään kaikesta, jota järjestelmällisempi laulunopettelu ja teorianopiskelu olisivat voineet minulle tarjota.

Yhteinen päämäärä
 

Mitä tulee harjoitteluun ja opiskeluun, voidaan olla varmaan yhtä mieltä siitä että suurinkaan luonnonlahjakkuus ei pääse kovin pitkälle ellei ole valmis kehittämään taitojaan systemaattisesti. Lahjakkuus on käsitteenä monitulkintainen, sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi ihmistä jonka luontainen lähtötaso on keskimääräistä korkeammalla, tai ihmistä jolle on muita helpompi omaksua uusia asioita. Lähes jokaisen taidoillaan menestyneen ihmisen taustalla on suunnaton määrä työtunteja, on hän sitten hankkinut taitonsa itse tai jonkun muun myötävaikutuksella. Näitä ihmisiä kutsutaan poikkeuksetta lahjakkaiksi, vaikka heidän taitojensa salaisuus saattaakin oikeammin piillä perusteellisessa harjoittelussa.

Tuntemiani itseoppineita muusikkoja yhdistää usein se, että he ovat aloittaneet soittamaan harjoittelemalla idoliensa musiikkia, katselleet videoita ja oppaita soittamisesta. He ovat harjoittaneet taitojaan omien tarpeidensa ehdoilla ja joutuneet tekemään oivalluksensa itse, monesti erehdyksen kautta. Itseoppijalla ei ole valmista opetussuunnitelmaa eikä ketään huolehtimassa tavoitteiden saavuttamisesta, joten vaaditaan hurja määrä kiinnostusta, luovuutta, motivaatiota ja johdonmukaisuutta monipuolisten taitojen kehittämiseksi. Tällaisia piirteitä on helppo ihailla.

Opettajan johdolla opiskelevia muusikoita auttaa se, että heille on usein valmiiksi laadittu hyväksi havaittu oppimissuunnitelma, jota noudattamalla taidot karttuvat monipuolisesti. Yksi suurimmista hyödyistä opettajan kanssa harjoitellessa ovat ulkopuolisen havainnot ja palaute. Emme aina huomaa omia virheitämme, ja mitä kauemmin jatkamme niiden toistamista, sen vaikeampi niistä on oppia pois. Huono äänenkäyttötekniikka voi tuhota äänihuulet ja huono soittoasento aiheuttaa rasitusta. Hyvän opettajan tehtävä ei enää tänä päivänä ole "poistaa persoonallisuutta", vaan helpottaa tulkintaa ja ehkäistä rasitusvammoja. Yksi oikealla hetkellä tehty huomio voi säästää soittajan vuosien taistelulta.

Kun tarkastellaan näitä vastakkainasettelun kohteita tarkemmin, voidaan huomata että yhteistä löytyy paljon. Molemmat haluavat tulkita instrumenttiaan parhaalla mahdollisella tavalla, molempien tulee ammattilaisiksi kehittyäkseen tehdä suuri määrä töitä, ja molempien harjoittelu perustuu ainakin jossain määrin "kopiointiin", eli jonkun toisen antaman esimerkin toistamiseen. Paras tapa harjoitella on se, joka toimii sinulle parhaiten. Monipuolisuus on valttia: yksin opettelemalla voi päästä pitkälle, mutta jos tie nousee pystyyn, ei ole mitään syytä olla hakematta vauhtia harjoitteluun ulkopuolisella avulla. 

Teoria on hyvä juttu
 

Kun keväällä aloin opetella teoriaa lähinnä pääsykokeita varten, moni miettimäni asia selkeytyi. Musiikin teoria on muusikoiden yhteinen kieli - yhdessä työskentely helpottuu moninkertaisesti jo ihan yksinkertaisimpia asioita hanskaamalla. Vaikkei aluksi etenisi perusteita pidemmälle, pelkkä pintaraapaisu iskuista, tahdeista, sointukierroista ja sävellajeista voi avata uuden maailman. 

Olen itse tietoisesti vältellyt teoriaa, koska se valmiiksi kirjoitettuine nuotteineen ja määreineen on näyttäytynyt kovin kahlitsevana. Nyt pienen perehtymisen jälkeen ymmärrän, että teoria on äärimmäisen vapauttavaa. Kuin avaimet tai uusi työkalupakki käteen! 

Olen säveltänyt omia kappaleitani aktiivisemmin nyt muutaman vuoden, ja koska soinnut, sointuasteet ja harmonioiden muodostuminen eivät ole olleet minulle tuttuja, huomaan jumiutuneeni kierrättämään yläasteella oppimiani muutamia sointuja. Se rajoittaa luovuutta, ja lienee sanomattakin selvää, ettei mitään kovin uraauurtavaa ole luvassa jos tilanne ei muutu. Yksi asia jota odotan myös mielenkiinnolla, on se hetki, kun opin analysoimaan ja nimeämään kuuntelemassani musiikissa tapahtuvia, minua kiinnostavia kuvioita.

Kysymykseen, onko musiikinopiskelu lahjattomille, puolueellinen ja kokemuksen sanelema vastaukseni on EI. Musiikinopiskelu on melko varmasti hyödyllistä kaikille joita aihe ja siinä kehittyminen kiinnostaa. 

Kaiken kaikkeaan tässä hetkessä olen äärimmäisen valmis tinkimään kuvitellusta rock-uskottavuudestani kehityksen hyväksi. Tiedän jo nyt varmuudella, että seuraavat vuodet tulevat olemaan äärimmäisen avartavia. Suosittelen avointa suhtautumista asioihin myös kaikille muille, vahingosta viisastuneena!

Seuraavassa vlogissa kerron teille, mistä minua on laulunopiskelussa varoitettu etukäteen kaikkein eniten. Pääsette myös kuulemaan muutamia laulunäytteitä :) Jos haluat kuulla tulkintojani mistä tahansa kappaleista, jätä ehdotuksesi kommenttiosioon!