Stage map, lavakartta.. Jaa siis mikä?!

Tämä vuosi on alkanut ei-niin-perinteisesti :D

Laadin hiljattain ensimmäisen oman lavakarttani tulevalle Lavaklubin keikalle.

..Mutta mikä hitto on lavakartta? :D Niimpä!

Olen itse elänyt sen verran vahvasti pumpulissa, että lavakartoilla tai teknisillä asioilla ei ole tarvinnut paljoa päätään vaivata :) Keikkakamathan vaan aina siirtyvät lavoille, kunnes jostain tulee virtaa ja kaikki alkaa kuulostaa hyvältä itsestään. Helppoa, nopeeta, 1-2-3!

Se ei kuitenkaan ole edes osatotuus: keikkojen toteuttamisen vaatima suunnittelu ja käytännön työt ovat aina olleet jonkun vastuulla. Toisin sanoen sillä aikaa, kun minä levitin huulikiiltoa ja liimailin irtoripsiä keikkapaikan bäkkärillä, joku kiinnitti mikit, joku kytki piuhat, joku hoiti monitorit ja sääti kaiken kuulostamaan parhaalta mahdolliselta.
 

Minun vaatimaton mielipiteeni on, että liveääniteknikot ovat yksi aliarvostetuimpia tai ainakin yksi yleisölle näkymättömimpiä osia musiikkiteollisuuden osa-alueita. Suhtautuminen asioihin on aikojen saatossa hieman muuttunut :)

Se, kuinka hyvältä keikka kuulostaa, riippuu paljon artistista tai bändistä. Illan oikea tirehtööri saattaa kuitenkin olla juuri äänimies. Ääniteknikko hoitaa monia eri tehtäviä,  eikä niistä vaatimattomimpiin kuulu se, että hän on viime kädessä vastuussa keikan äänimaisemasta ja sen hallitsemisesta.

Muistatko sen ihan mielettömän keikan, jonka aikana hukuit lempikappaleisiisi ja jalat irtosivat maasta? Sillä keikalla myös äänimies hoiti homman kotiin. Mites se kerta, kun halusit liikkua pois lavan läheisyydestä ja tapahtumien keskiöstä, koska olo tuntui epämukavalta? Sillä keikalla livesoundit saattoivat olla syystä tai toisesta huonosti miksattu.
 

No, miten lavakartta liittyy tähän?

Monilla klubeilla on omat miksaajansa, jotka tekevät työnsä alati vaihtuvien esiintyjen ja muuttuvien tilanteiden ristitulessa. Talon miksaajat ovat arvokkaita, koska he monesti tuntevat miksattavan tilat hyödyt ja haitat, sekä myös parhaat tavat hyödyntää keikkapaikan omaa laitteistoa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että talon äänimies ei oletusarvoisesti tunne yhtyettäsi tai tiedä, mitä kaikkia teknisiä vaatimuksia juuri sinun kokoonpanollasi on. Ja kun keikkapäivänä kaahaatte nasta laudassa soundcheckiin, on suotavaa minimoida säätö ja varmistaa, että kaikki illan vaatimukset ovat jo etukäteen keikkapaikan tiedossa.

Ja, hyvät naiset ja herrat, tätä varten on lavakartat ja tekniset raiderit tehty! Niistä noin pähkinänkuoressa pitäisi (selkeästi) käydä ilmi kaikki lavatekniset asiat.

Lavakartasta puhuessa tarkoitetaan ohjekuvaa, josta käy ilmi soitinten sijoittelu lavalla ja eri soittajien tarpeet (esimerkiksi mikrofonit, pistorasiat, monitorit) paikkakohtaisesti. Käsi kädessä lavakartan kanssa kulkee usein tekninen raideri, tai rider, joka pitää sisällään tiedot kaikista keikkaa varten tehtävistä järjestelyistä. Tämä mahdollistaa sen, että talon teknikko voi alkaa valmistella keikkaa varten jo paljon ennen bändin saapumista.
 

Miten tehdään hyvä lavakartta?

Yhteistä kaikille hyville lavakartoille ja raidereille on se, että ne ovat selkeitä, helppolukuisia ja toimivia myös tulostettuina - unohda siis neonvärit!

Suurten produktioiden hallinnan kannalta on tärkeää edetä yksityiskohtaisesti ja kanava kerrallaan - toisaalta yksityiskeikka maakunnassa voidaan soveltaa puitteista riippuen hyvinkin luovasti. Mökin nurkassa vedetty viiden minuutin mies ja kitara -ohjelmanumero ei välttämättä vaadi kurinalaista kanavalistaa tai ylipäänsä mitään esivalmisteluja.

Netti tarjoaa runsaasti apuja ja malleja niin lavakartan kuin teknisen raiderinkin laatimiseen -  ensimmäinen oikea haaste taitaakin olla lähinnä linjauksen tekeminen siitä, kuinka suurpiirteisellä tai pilkuntarkalla otteella tekniset tiedot olisi järkevintä ilmoittaa.

Maailmassa on paljon muuttujia, ja siksi kaikki yllätykset minimoivan pikku riderkirjasen kirjoittaminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta. Olennaiset ja ei-niin-olennaiset-asiat kannattaa silti pitää erillään, ja jälkimmäiset mahdollisesti myös unohtaa jos ollaan vielä ihan alkumetreillä maailmanvalloituksessa.

Yksi teknisen raiderin tehtävistä on kertoa teknikolle, mitä tarvikkeita bändin jäsenet tuovat itse mukanaan ja mitä tarvitaan talolta. Kaikkea ei nimittäin aina tarvitse tuoda itse :)

Monissa keikkapaikoissa voi olla talon puolesta miksereitä, pa-laitteita, pedaaleita, vahvistimia, mikrofoneja, ständejä, jopa rumpusettejä käytettävissä. Tai entä jos hyödyntäisit esityksessäsi talosta löytyviä valoefektejä? Nykyään ilahduttavan moni keikkapaikka tarjoaa tekniset tietonsa julkisesti netissä. Tämä auttaa myös artistia esityksen suunnittelussa.

Tämä toimii myös toiseen suuntaan: useiden esiintyjien, esimerkiksi JVG:n, raideri on julkisessa jaossa ja järjestäjät saavat tarvitsemansa tiedot avoimesti. Ja toki myös uteliaat saavat tilaisuuden kurkata, mitä tekniikkaa esimerkiksi Suomen huippunimet suosivat keikoillaan, just saying.. ;)

No miltäs se Emjoy EP-julkkareiden lavakartta nyt sitten näyttää? Mitä vaatimuksia rideristä löytyy?

Sitä teidän täytyy kysyä meidän ääniteknikolta, meikä ei uskalla näyttää! :D Mutta kunhan pöly laskeutuu, voimme yhdessä nauraa ja miettiä, ajattelinko vetää keikan ilman täysin monitorointia, tai miksi esimerkiksi bändin nimi ei käy kartasta ilmi :D Päivitetty stage map lähtee jakeluun tänään.

Enää alle viikko H-hetkeen, en malta odottaa :) Toivottavasti nähdään siellä!