Tulonjako suoratoistopalveluissa: Pro Rata Vs. User Centric

Musiikin suoratoistopalvelut (Spotify, Deezer..) jakavat käyttäjiltä saadut tulot artisteille eri periaattein. Musiikintekijöille streamauspalvelusta tilitettävät korvaukset herättävät ymmärrettävästi keskustelua muusikkoleireissä, mutta asia voi kiinnostaa myös tiedostavaa musiikin kuuntelijaa. 

Samalla kuukausimaksulla voit käyttää palvelua, jossa kuuntelemasi musiikki tuo tuloja kappaleiden tekijöille, tai vastaavasti palvelua jonka tulonjakomalli ohjaa korvaukset harvemmille. Aihe on monimutkainen, ja menee entistä kinkkisemmäksi viimeistään siinä vaiheessa, kun otetaan huomion suurten levy-yhtiöiden, eli major labeleiden omistussuhteet esimerkiksi Spotifystä.
 

Pro Rata -tulonjako
 

Spotify jakaa tuloistaan 69% oikeuden omistajille pro rata-mallilla, jossa käyttäjiltä ja mainostajilta kerätyt maksut laitetaan yhteen läjään ja jaetaan suhteessa streamausten määrään. 

Käytännössä tämä johtaa siihen, että 20.000 biisiä kuukaudessa kuunteleva tilaaja vaikuttaa tulonjakoon 10 kertaa enemmän, kuin samaa kuukausimaksua maksava 2000 biisiä kuussa kuunteleva tilaaja. [Lähde Quora]

Mallia kritisoidaan usein tulojen ohjautumisesta isommille artisteille. Tämä johtaa todennäköisesti tilanteeseen, jossa megatähden hittiä tauotta striimaava 10-vuotias samalla päättää kenelle palkka menee.

Spotifystä maksaminen tosiaan kiinnostaisi enemmän, jos tietäisin Ursus Factory -streamieni vaikuttavan johonkin. On paljon meitä musadiggareita, jotka mielellään tukisivat lempiartistejaan, kunhan se vain tehtäisi riittävän helpoksi. 
 

User Centric -tulonjakomalli

User Centric -mallissa jokaisen kuukausitilaajan rahat ohjautuisivat suoraan niille artisteille, joita tilaaja palvelussa kuuntelee.

Myös Muusikkojen Liitto puhuu tämän puolesta:

“Suoratoistopalveluissa yleisesti käytössä oleva pro rata -tulonjakomalli suosii suurimpia menestyjiä ja jättää marginaalisemman musiikkisisällön usein korvauksetta. Tulonjako ei ole oikeudenmukainen myöskään kuluttajan näkökulmasta. On mahdollista, että kuluttajan maksamasta kuukausimaksusta mitään ei päädy hänen kuuntelemalleen taiteilijalle, vaan se jakautuu palvelussa eniten kuunnelluille äänitteille.” [Lähde Muusikkojenliitto]

Esimerkiksi maailmalla iso Deezer ajaa User Centric -mallia, eivätkä isot julkaisijat ole torpanneet ajatusta. Suuremmassa mittakaavassa muutos toki merkitsisi uusien hyötyjien lisäksi myös häviäjiä. [Lähde Musicindustryblog]

Vaihtoehtoja löytyy

Musiikkipalvelu Resonate menee vieläkin pidemmälle. Käyttäjä saa tutustua kappaleisiin palvelussa ilmaiseksi, ja käytöstä aletaan veloittaa vasta, jos kuulija pitää kappaleesta ja haluaa kuunnella sitä useampia kertoja. Pari tuntia streamausta päivässä maksaisi noin 2-4 dollaria kuussa ja se toimitetaan suoraan kyseisen kappaleen oikeuksien omistajille.

Minulle Resonate on vastaus rukouksiini. Siitä toki puuttuu Spotifyn hieno toimitettu sisältö, ja ongelmaksi saattaa muodostua se tosiasia, että isot yhtiöt tuskin laittavat katalogiaan tähän palveluun. Kun pelisääntöjä muutetaan, joku voittaa ja toinen häviää. Case Resonatessa häviäjiksi jäisivät suuret levy-yhtiöt.

Minkälaisia ajatuksia erilaiset tulonjakomallit herättävät sinussa? Kuuluuko musiikista maksaa? Mikä on mielestäsi paras tapa periä korvausta musiikin kuuntelusta? Jatketaan juttua kommenttiosiossa!